Mekko, joka vuodatti hikeä, kyyneliä ja verta... siis Hampurilaismekon synty
Voitteko kuvitella, kuinka paljon välillä nauran omille aivoilleni sen idearikkaudesta, lievästä pimeydestä ja omituisista ajatuksista. Niistä yksi on myös hampurilaismekon synty, must to do- juttu, mikä vain juolahti päähäni eräänä päivänä ajaessa Kokemäeltä Raumalle.
Ensimmäinen ajatus oli Lolita-mekoissa, oikeastaan siinä, kun vahingossa (nykyään siis onneksi) menin ostamaan 42lolita sivulta itselleni turhan muhkean tyllin (24 m) , siitä pääsin ajatukseen... miksi aina puhutaan kuppikakku-helmasta, itselleni tuli mieleen helman muodosta hampurilainen. Siitähän se ajatus lähtikin sitten suureksi... Lolita-mekon yläosan etupaneeli muodostaa saman muodon, kuin mäkkärin ranskalaisten boxi...kyllä, tykkään mäkkäristä, sieltä saa hyvän gluteenittoman sämpylän, eniten fanitan El Maco ateriaa...Plussana tietty!
Perillä Raumalla äidin luona kahvitellessa olikin pakko piirtää hahmotelmaa, äitini ensimmäinen kommentti olikin : " oot ihan pimee " joo tiiän, mutta ette voi väittää, etteikö tämä ollut mahtava idea, suoranainen patentoitava malli 😃 Eikä mennyt aikaakaan, kun äitikin pääsi mukaan jujuun (ehkä intoilin asiasta niin paljon, että kuka vain olisi innostunut aiheesta) ja idea mekosta vyöryi aiheeseen käsilaukku, jolloin muistinkin nähneeni yllätys yllätys Torissa myynnissä Coca-Cola laukun. Ja kyllä se oli vielä myynnissä ja kovana tinkaajana sain sen aika huokeaan hintaan! Pitäähän tämän nyt muodostua kokonaiseksi ateriaksi.
Mekon valmistus alkoi kesälomalla, ja sain sen myös loman aikana valmiiksi, työtunteja en edes laskenut, kyseessä oli ihka ensimmäinen tekemäni mekko! Teknisen käsityön taitajana tämä oli suoranainen saavutus!
Mutta aikaa meni, yksistään kolmikerroksisen hameosan ompeluun myös suunnitteluun ja ylipäätään aivoni kuoriutuivat ja ylikuumenivat pähkäilystä "kuinka ihmeessä teen tämän ja tuon ja vielä sen ja miten ne saa yhteen, ryppyyn ja minkä pituinen osan A pitää olla sopiakseen osaan B", nämä asiat jotka ovat helppoja ompelijoille on minulle täyttä tuskaa....mutta selvisin, kyllä siihen kaikkineen meni ainakin 6 kokonaisen vuorokauden tunnit.
(tuska)Hikeä pukkasi, kyyneliä onnesta ja vertakin vuodatin...perhanan terävät neulat 😄
Muistan aina sen illan kun mekko valmistui, kuinka sormenpäät kipeänä vielä käsin ompelin 60 "seesaminsiementä" kiinni helmaan.
Mutta ette usko sitä onnen määrää, käsien tärinää ja leveää hymyä kasvoillani, kun puin valmiin mekon ylleni, astelin peilin eteen muhkea tylli alla ja laitoin viestiä monelle : " NYT SE ON VALMIS !"
Palkkioksi tästä tottumattomasta ompelusta sain fyssarin mukaan m. tibialis posterior- jänteen tulehduksen, suomeksi siis jonkun kannan ja pohjelihakseen liittyvät jänteen tulehduksen. Palasin siis lomalta töihin jalka kipeänä.
Tuska ja työ palkittiin, onnekseni mekkoani ei pidetty "ita-lolitana" tai loukkaavana ja naurettavana, vaan otettiin lämpimästi vastaan. Tämä boosti sai ajattelemaan voisinko tehdä lisää mekkoja, riittääkö mielenkiintoni vielä toiseen, kolmanteen... ja kyllä olen tämän lisäksi tehnyt toisen mekon, josta julkaisen ihan oman postauksensa. Suunnitteilla on vielä vaikka mitä, katsotaan saanko mitään valmiiksi, koska aivoni saattavat keksiä vielä mahtavampia juttuja mitkä on pakko tehdä just heti! Mutta ei tiedä, en mä ite omia aivojani ees tiiä 😝
Tein myös mekkoon mätsäävän KC:n ja headdressin, sekä ranukorvikset tein lasten leikkiranskalaisista, jotka maalasin ja taioin korvakoruiksi. Ketsuppi ja sinappipullo rintakoristeet (kauluksissa) tein vain laminoimalla piirrokseni ja kiinnittämällä taustaan hakasen. Sormuksen tein miniatyyri ruuasta, se löytyi Taitava-liikkeestä, Porin Puuvillasta.
Kuvia olkaa hyvät 👇 Photoshoot kuvat on ottanut Jesse 💕
