~ Taidet monel taval ~: helmikuuta 2025

Koiran oma kuppila syntyi odottamisen lomassa

~Rafu, Pena ja kuppila~

Tänään kerron Rafusta, tuosta suloisesta arkajalasta. Tekstistä tulee pitkä, kuvia en tietyistä osioista laita, ihan herkkyyden takia, mutta kaunistelematta asiaan, lopussa on paljon kuvia ja videokin.

Heti alussa sanon, että vaikkei meidän adoptioprosessi mennyt ihan niin kuin strömsössä, niin pahaa sanottavaa ei ole yhdistyksestä, eikä yhteyshenkilöstämme. Ilman Kulkureita Rafu ei olisi meillä <3

Kuinka, miten ja milloin tämä ihana rescue meille kotiutui <3

Koira meillä oli ollut entuudestaan, kodinvaihtaja, muttei rescue. Kun tuli aika syksyllä 2021 päästää Pena-koiramme sateenkaarisillalle, sekosin melkeinpä. Olin todellakin maassa, nukuinkin jopa koiran pedillä, kuulin aamulla koiran "itku" ääniä, olin töistäkin pois pari päivää. Tuntui etten selviä, mutta kun päivät kuluivat, myönsin itselleni ettei ollut ollenkaan noloa tuntea niin vahvasti koiran vuoksi, sillä minulle koira on kuin oma lapsi. Minähän en ihmislapsia halua, vaikka monet sitä jankuttavatkin, en vain halua.

Pian huomasimme Jessen kanssa ettemme enää ulkoile, muutenkin kaipasimme sitä kynsien sipsutusta lattiaa vasten, lämpöistä turkkia, jota silittää, ilon haukahduksia ja lenkkejä säällä kuin säällä. Elämästämme puuttui personal trainer.

Sitten juolahti mieleen olisiko nyt sopiva hetki koiralle, vaikka oli mennyt alle kuukausi. Eksyin sitten Kulkurit ry sivuille, josta voi selailla Romaniassa olevia koiria ja se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Vain Rafu oli se joka osui ja upposi, teimmekin heti kiinnostumisviestin yhteyshenkilölle.
Tässä Rafun linkki : https://kulkurit.fi/rafu/

Rescue-koiran adoptoiminen oli meille täysin vieras asia. Paneuduimme asiaan totaalisesti, katsoimme monta tuntia webinaareja, tutustuimme tarhan sivuille, jossa Rafu oli. Ylipäänsä pohdimme koulutuksia, miten kotiuttaa rescue-koira.
1.10.2021 saimme lopulta videohaastatteluiden jälkeen tietää, että olimme ainoat Rafusta kiinnostuneet ja poika oli nyt meille varattu <3 Rafun pitikin matkustaa Suomeen jo lokakuun lopulla MUTTA...

23.10 saimme tiedon, että Rafun kyynärään oli tullut mittavan kokoinen haava (edelleen ei tiedetä syytä). Näin ollen matka peruuntui ja haavan hoito alkoi.
5.11 saimme väliaikatietoa jännitykseemme, sillä oli hyvin stressaavaa vain odottaa tietoa, miten koira voi. Haava parani tällöin hyvin hitaasti ja 15.11 saimmekin lisää huonoja uutisia, haavaan oli tullut ESBL. Tämä oli hyvin ikävä uutinen, testitulokset olivat lokakuussa nimittäin puhtaat. Tällöin varauduimme odottamaan vielä pitkän ajan.
Tuolloin sanoinkin :"Jos Rafu jotenkin pääseekin jo joulukuussa tänne niin silloin uskon joulun ihmeeseen!"

Tässä odotellessa purin stressiäni askarteluun, väsäsin pojulle kuppilan. Oli haastetta miettiä kuppien korkeutta, kun tarkkoja mittoja koirasta ei ollut. Halusin tehdä alas laatikon, jonne saa herkkuja piiloon.
Siinä meni päivä, jos toinenkin, mutta tykkään siitä, on ainakin uniikki <3 Kuppilasta kuvia lopussa <3

MUTTA SITTEN...

7.12. yhteyshenkilömme laittoi viestiä, että multires.bakt. testi oli puhdas! Oi sitä onnen tunnetta!
Mutta silti jännitys oli ilmassa, ehtiikö haava parantua riittävästi joulukuun kuormaan mennessä...

Joulukuun kuorma infottiin lähteväksi 16.12, vielä 15 pv odotimme tietoja, tulisiko poika Suomeen, ja viime tingassa 16 pv saimme tarvittavat infot sekä verenkuvat, kaikki oli ok ja Rafu oli matkalla meille :) Todellakin siis JOULUN IHME! <3

Ainut asia, jonka tiesimme varmuudella oli, että haavan hoito jatkuu, se ei ollut umpeutunut kunnolla, joten hommasimme siteitä ja puhdistusaineita. Kauluria emme hommaneet, koska tämä rymyli oli Romaniassa hajottanut kuulemma ne samantien. Lisäksi kuvastakin voi nähdä, että poika ei ollut tykännyt häkkioloista lähtöä edeltävänä yönä, vaan oli kuulemma lähes hajottanut koko häkin, stressiä ymmärrettävästi.
Jännitimme millainen energiapakkaus sieltä saapuu.

Sitten koitti se odotettu päivä, 18.12.2021 nouto Tuusulasta. Tilaisuus oli jännittävä ja meni hetkessä ohi. Otettiin perhekuva ja lähdimme kotiinpäin, 2 tunnin ajomatka vielä edessä.
Video tekstin lopussa luovutuspäivältä <3

Rafu oli mitä ihanin, nukkui matkan ja heti autosta noustua kakkasi ja pissasi ulos, on ollutkin siitä lähtien täysin sisäsiisti!

Ihan ensin Rafu joutui pesulle, ymmärrettävästi ei ihan puhtain tällöin ollut :D
Pesun jälkeen hän käytti heti kuppilaa ja söi ruuan nirsoilematta. Sitten stressi vierähti ja hän nukahti.
MUTTA....
Tuli hätä kun koira ei reagoinutkaan enää mihinkään, oli kuin koomassa. Onneksi yhteyshenkilömme oli ihana, hän vastasi heti kun kysyimme mitä tehdä. Oli jo ilta, onneksi yhteyshenkilö keksi, että kokeilkaa jos heräisi jos laitatte ruokaa nokan eteen. Ja kappas, kana herätti pojan koomasta :D Onneksi selvittiin pelkällä säikähdyksellä. Hän vain nukkui kaikkea stressiään pois.

Arkemme siis alkoi, ulkoilu oli suht helppoa, pysyimme hyvin pienellä alueella, "isoa" tietä Rafu ei uskaltanut ylittää kuukauteen. Mutta tarpeensa teki ulos. Rafu pelkäsi ruuanlaiton ääniä, etenkin liesituuletinta ja paiston ääniä.
Mutta haastetta oli haavan kanssa. Vaikka hoidin haavaa parhaani mukaan, se tulehtui pahasti, joten eläinlääkärireissusta tuli Rafun ensimmäinen autokokemus sitten luovutuspäivän...

17.1.2022 saapui eläinlääkärin tulokset haavan viljelystä. Siinä oli mrsa, mrsb sekä esbl. Olo oli toivoton, kun eläinlääkärissä palveltiin kuin spitaalista ja paranemisen sanottiin olevan 50/50. Jollei luonnon rohdot auta, niin lopputulos olisi selvä, haava ei kuulemma umpeutuisi bakteerien vuoksi.
Kotona alkoikin sitten totaalinen rumba, paikkoja desinfioitiin päivittäin ja kaulurin kanssa oli pärjättävä. Ainut rohtomme oli pihkasalva. Haavan alue oli levinnyt myös taipeeseen ihottumaksi. Myös arpikudos oli ongelmana kyynärässä, leikkaus olisi siis edessä joka tapauksessa.
Sitten meni viikko ja tunnustelin haava-aluetta kunnolla koska turvotus oli laskenut. Tunsin jotain, mikä ei ollut normaalia. Taas lähdimme eläinlääkäriin ja kerroin löydöstäni. Tämä löytö mullisti koko haavanhoidon.
Rafu leikattiin samana iltana, löydös oli uskomaton. Rafun kyynärässä oli noin 5 cm pitkä kivikova dreenin pätkä. Ikävä hoitovirhe sattunut Romaniassa. Kulkurit ry korvasi kaiken, mutta tietenkään koiran kärsimystä ei mikään korvaa.

Tästä alkoikin toisenlainen haavanhoito kotona. Edelleen jännitykseni oli, sulkeutuuko haava. Varoimme myös ulkoilua missään missä olisi toisia koiria tartuntojen välttämiseksi. Se oli todella haasteellista aikaa. 13.2.2022 menimme taas kontrolliin, siellä otettiin uudestaan näytteet, toivoen että ne olisi vain haavassa.
Tällöin Rafulta irtosi älyttömästi karvaa, mutta haava oli UMPEUTUNUT!!! Hän löysi myös lempinappulansa, makuna Lohi-silli :D Tällöin Rafu oli jo muuten tottunut ruuanlaiton ääniin, huomasi että herkkuahan sieltä hellan ääreltä tippuu. Joka päivä Rafu oppi uutta, koira muuttui stressittömämmäksi päivä päivältä.

Viikon päästä saimme ilouutisen! Kaikki bakteerit olivat hävinneet. Rafu oli terve, vain arpi jäisi kyynärään. Rafulta muuten nousi toinen korva kokonaan pystyynkin, kuulemma se voi olla stressinpoistumis reaktio :D

Sitten alkoi vihdoin ihana arki, terve ja reipas. Rafu kohtasi uuden kaverin, Bea-tytön, joka on myös rescue <3 He leikkivät kauan ja nauttivat temmellyksestä.

Sitten koimmekin uuden haasteen. Ihoreaktiot ruoka-allergioista johtuvana. Ostimme monenlaisia nappuloita, pvp-etikkaa ja ties mitä, jotta ihottumat lähtisi. Totuus oli, että yksikään, ei edes "hypoallergeeniset" nappulat eivät sopineet. Aloitimme tekemään kotiruokaa, se vaati paljon opiskelua, mitä vitamiineja ja hivenaineita koira tarvitsee, kuinka paljon jne. Mutta se palkittiin, tänäkin päivänä Rafu syö itse tehtyä ruokaa ilman viljoja tai säilöntäaineita ja hän on terve ja turkki kiiltää.

Meni muuten puolisen vuotta, kun Rafu ensimmäisen kerran haukahti, luulimme jo tuota karvapalleroa mykäksi :D
Asuimme vuokralla rivitalossa, mutta päätimme ostaa omakotitalon ihan läheltä silloista asuntoa. Muutto oli sovittu heinäkuulle, pelkäsimme olisiko se kovin iso stressi kun Rafu oli niin vähän aikaa ollut Suomessa, mutta päinvastoin, Rafu rentoutui omassa talossa entistä enemmän, tuli jopa sänkyyn nukkumaan, nautti omasta pihasta. (aitaus oli ensimmäinen asia mitä tein omassa talossa) :D

Siinä se arki rullasi, täydellisesti melkeinpä. Ainut, että Rafu oli todella arka muita ihmisiä kohtaan, edes äitini ei saanut silitettyä Rafua.
Vuosi vierähti ja Rafu sai paljon uusia koirakavereita.

Sitten tuli taas haasteita, Rafu ontui toista etujalkaa, sai siihen kortisonikuurin kun varsinaista syytä ei löydetty, hampaatkin kuvattiin, eläinlääkäri arvioi syyn olevan autoimmuunisairaus ja vaatisi viipalekuvauksen todentamiseen.
Röntgen-kuvista ilmeni myös toinen ikävä asia, Rafulla ei ollut juurikaan lonkkamaljoja ja nivelrikko oli jo edennyt. Aloitimme Librela-pistokset ja nivelravinteiden antamisen.
Kortisoni paransi Rafun ja jatkoimme joka kuukausi eläinlääkärissä käymistä Librelan vuoksi.
Tänä päivänäkin Rafu saa Librelaa ja voi hyvin. Lisäksi liki vuosi sitten sai Cartrophen-pistoksen nivelkipuihin. Rimadyl lääkettä on kotona jos sattuu tilapäisesti tarvitsevan, joten lääkitys on Rafun arkea.

Nyt onkin edessä hiihtoloman aikana uudestaan Cartrophen pistokselle, Rafu selkeästi on reippaampi, mutta koiraleikit ovat vähentyneet, etenkin näinä liukkaina vuodenaikoina olemme varovaisia. Nivelrikkoisen arkea on myös lämpöiset takit, onneksi Rafu saapui Suomeen talvella, niin tottui heti takkien kanssa kulkemaan, kyllä se niin on, että kun mennään alle + 5 asteen, niin takki on oltava.

Tällä hetkellä haasteemme on autoilu, Rafu ei edelleenkään siedä sitä, luultavasti sai traumat kun eläinlääkäri oli aina kohde. Sekä vieraiden luo Rafu ei edelleenkään mene rapsuteltavaksi.
Nyt Rafu tulee jo ovelle vastaan kotiin tullessa, tulee rapsuparkkiin ja haluaa paljon hellyyttä, nukkuu joka yö tyynyjemme välissä ja on mitä ihanin koira, silti jokainen vuosi on erilainen, hänestä tulee koko ajan varmempi ja hassumpi :)

Mutta näin, ei helpoin tie onneen, mutta emme kadu, että valitsimme Rafun, ylipäänsä rescue-koiran.
Olisiko sitten hyvä aika iloisille kuville :D <3