Kiitos kuvamuistin, essun ja lolita-muodin
Palataan muistoissa vuoteen 2002. Olin kakkosluokalla, luokan pienin, ujo blondi tyttö. Silloin rakastin jo kaikkea uniikkia, en tykännyt jos muut ostivat samanlaisia vaatteita kuin mitä omistin.
Onneksi äitini tykkäsi ommella minulle hameita, takkeja sekä nuuttipukinpäivän asuja, mitä ikinä vain toivoin.
Ja tämä äidin ompelutaito pelasti myös koulun joulunäytelmän, jossa esitin siivoojatonttua.
Se oli vauhdikas esitys, sisältäen tanssia ja paljon jouluiloa. Kesken harjoittelujen luokalle tuli idea, että kaikilla olisi jouluinen essu, vaikka punainen tai valkoinen. No menin sinä päivänä hieman allapäin kotiin, ja avauduin murheestani, kun en kerran omista sellaista essua.
Äiti kaivoi joulukankaista aivan ihanan punaisen kankaan, jossa oli valkoisia sydämiä. Ja yhtäkkiä minulla olikin esityksen upein essu (oikeasti söpöin sekä ainut käsintehty). Se pelasti joulunäytelmäni, (väli)todistusten jakopäivän, ja varmaan koko joulun aikani.
Minulla on myös todettu äärimmäisen hyvä kuvamuisti, josta on itseasiassa ollut monesti hyötyä. Ja näin kävi myös viime vuonna kirpparilla. Löysin tismalleen samalla printillä olevaa kangasta kuin tuo lapsuuden essun kangas oli.
Koska se loi niin suuren nostalgisen tunteen, ostin sen ja päätin inspiraation tullessa tehdä siitä mekon. Kierrätysmekko siis taas tuloillaan! ♥
Ja vuosi myöhemmin ollaan tässä tilanteessa. Valmistin mekon, Jessen mukaan "Upein mitä olet tehnyt". Tein myös mekkoon mätsäävän kc:n ja leivos headdressin. Leivos on ostettu aliexpressistä eikä alkuperäinen idea ole oma, vaan 42Lolita sivulla mm. myydään vastaavaa, mutta sen ulkonäkö ei miellyttänyt vaan halusin tehdä itse. Nallelaukku oli pehmo, josta sai tehtyä tyynyn, pelastin kirpparilta 2,60 e hintaan :) ja tein hälle myös mätsäävän rusetin.
Mekko valmistui sopivasti ystävänpäiväksi. Vaikka ystävänpäivä on mielestäni joka päivä niin täytyy myöntää, että tuo kalenteriin merkattu lovecore-päivä toi ompeluuni hieman lisätempoa. Ja olinhan sopinut Rinan kanssa miitin 15.2, joten mekko sopi täydellisesti ystävänpäivän lolita-miittiin.
Kankaan lisäksi löytyi saman väristä pikkusydänkuvioista kangasta, se sattui hyvin, sillä varsinaista nostalgiakangasta oli vain 116 cm x 180 cm palanen.
Tähän mekkoon tiesin myös käyttäväni Rauman kirpparilta löytyneen sydämen muotoisen pitsiliinan. Muut pitsit ostin Rauman Jätti-Rätistä.
Olen tyytyväinen mitä enemmän rekissäni on itsetehtyjä mekkoja, ne lämmittävät mieltäni enemmän kuin brändimekot, vaikka nekin kauniita ovat ♥
Ja tämä mekko lämmittää vielä muistojani, tuo esiin elämän pieniä arvoja. Pienistä teoista syntyy iso muisto, kun ne tekee tunteella ja tietynlaisella vapaudella. Kuinka onnellinen voi ihminen olla pukiessaan päällensä jotain kaunista ja vielä itse tehtyä, puolison hymyillessä samalla kehuen luomustasi!
Kuviin Jessen palindromin saattelemana:
"
Aatto
Hertat rehottaa!
Sävy hellii, kaavat!
Siro, kaunis essu!
Hei, miehus se!
Sinua koristavaa!
Kiille, hyvä saatto!
Hertat rehottaa!
"
-----------------------------------------------------------------
Ensin photoshoot jonka kuvasi Jesse :) ♥-----------------------------------------------------------------
---------------------------------------------------------------------------------
Sitten valmistumisesta ja perinteinen nukenpäällä kuvattu versio:

Todiste ensirakastumisesta pitsiliinaan :') Lara ( thefreakyangelxox ) taltioi silloin silakkamarkkina miitissä ♥





























































